Nämä kaksi keinoa ratkaisivat nopeasti 2-vuotiaan unirytmiongelmat

Lapsemme unirytmit on saatu kuntoon. Käsittämätöntä mutta totta.

Kun minua onnitellaan hyvästä työstä, huomaan samalla syyllistyväni. Ajattelen silloin, että aiempi tilanne oli minun syytäni. Että jos vain olisin toiminut, kuten nyt toimin, unirytmien sekasorto olisi voitu välttää. Toisaalta osansa on varmasti lapsen kypsymiselläkin.

Kun lapsen unirytmi sekosi lopullisesti

Totaalisen pohjalla olimme marraskuussa lapsen olleessa 1 v 10 kk. Siinä kohtaa unet menivät niin rikki, että tilanne alkoi olla hälyyttävä. Asiakkuutemme sosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä siirtyi lastensuojelun puolelle, jotta käyntikertoja pystyttiin lisäämään joustavasti. Sosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä käyntejä saatiin vain kerran viikossa.

Asiakkuutemme sosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä siirtyi lastensuojelun puolelle.

Se oli alkuun todella kova pala. Itkin ja pelkäsin menettäväni lapseni, vaikka järjellä tiesin, ettei siitä ole kyse. 

Katselin häntä nukkuvana ja mietin, miten hän on koko elämäni. Jos hänet minulta vietäisiin... sekoaisin. Yhtäkkiä tunsin valtavaa empatiaa kaikkia niitä äitejä kohtaan, joilta on jouduttu ottamaan lapsi huostaan vastoin äidin tahtoa. Miten syvä se epätoivon kuilu on, johon siinä tilanteessa putoaa?

Lastensuojelun asiakkaaksi joutuminen herätti toimimaan

Jouduin käymään noita vaikeita tunteita läpi muutaman päivän ajan, kunnes sain itseni taas tolpilleni. Otin itseni puhutteluun ja mietin, että olenko todella tehnyt kaikkeni uniongelmien ratkaisemiseksi. 

Tuolloin katastrofivaiheessa lapsen yöuni oli monena yönä pahasti pirstaloitunut. Hän heräsi keskellä yötä vaatien piirrettyjä. Ja jonkin aikaa häntä yritin saada nukkumaan uudestaan, kunnes väsyin ja luovutin. Ajattelin, että ehkä hän sitten nukahtaa siinä piirrettyjen äärellä (tissi suussa) helpommin.

Tämä johti siihen, että pahimmillaan hän nukkui yhtenä päivänä klo 19-01, valvoi pirteänä ja hyväntuulisena 01-7 ja nukkui 7-13. Välissä oli aina joku vähän inhimillisempi yö, mutta tilanne oli joka tapauksessa... ihan hirveä ja se alkoi jo perhetyöntekijää lainatakseni "vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä". 

Ja tietenkin myös minun jaksamiseni oli entistä heikompi.

Lopulta sain unirytmiongelmat korjattua... lapsen huudatuksella. 

Lapsen unipulmat voivat ratketa yllättävän nopeasti, kun oikeat palat loksahtavat kohdilleen. Kuva: Pexels.

Muutos 1: aloin huudattaa lasta

Tilanne ratkesi yksinkertaisesti. En vain antanut periksi nukutustilanteissa. 

Kun lapsi karkasi olohuoneeseen huutamaan, minä makasin hievahtamatta makkarissa. Välillä huutelin hänelle, mahdollisimman lempeällä äänellä, että "äiti on täällä makkarissa, nyt on yö, tule sinäkin nukkumaan." 

Lapsi istui sitkeästi olohuoneen sohvalla huutamassa piirrettyjä päälle. Toisinaan hän kävi kurkkaamassa makkariin, mutta palasi nopeasti olkkariin, kun en toiminut hänen tahtonsa mukaan. Kyyneleet vierivät hänen punaisia poskiaan pitkin valtoimenaan. Kuinka epätoivoiselta hän näytti! 

Huudatin häntä noin 10 minuuttia. Se oli pisin aika, minkä pystyin itkua kuuntelemaan. Katsoin kellosta aikaa ja minuutit tuntuivat todella pitkiltä. Sitten menin olohuoneeseen, otin lapsen syliin nojatuolissa ja imetin. Otimme myös lapselle mieluisan pehmolelun syliin. Piirrettyjä ei katsottu.

Lapsi rauhoittui vain olohuoneessa sylissäni. Sillä tavoin hän oli tottunut nukahtamaan. Jos kannoin lapsen makuuhuoneeseen hereillä, en saanut häntä nukahtamaan.

Joskus hän nukahti olohuoneessa syliini vartissa. Joskus lapsi nousikin ylös kesken imetyksen, alkoi uudelleen vaatia piirrettyjä eikä halunnut jatkaa sylissä oloa. Silloin palasin makkariin itse ja huudatus piti vain toistaa.

Pahimmillaan taisin joutua tekemään tämän kolme kertaa putkeen, jotta pääsimme nukkumaan. Siinä kului silloin toista tuntia = se todella vaati hermoja. 😩 Varsinkin kun tämä tapahtui siis aamuyöllä.

Johdonmukainen rajojen vetäminen aamuyöllä ei ole helppoa, mutta se palkitsi. Kuva: Unsplash.

Muutos 2: pimensin makuuhuonetta

Minulla oli tapana pitää öisin valo päällä vaatehuoneessa ja vaatehuoneen ovi hiukan raollaan. Näin minun oli helpompi löytää sängyssä pyörivä taapero rinnalle oikein päin. 

Lopetin tämän tavan. Ulkoa pihavaloista tuleva pieni kajastus pimennysverhon raosta riittää. 

Lapsi oppi näiden uusien tapojen kautta muutamassa päivässä (!), että yöllä nukutaan, ei leikitä.

Lapsi oppi vihdoin rauhoittumaan makuulle

Tavanomainen tapa saada lapsi nukkumaan on lukea hänelle iltasatuja, eikö vain? Meillä rauhoittuminen kirjojen äärelle oli ollut aikaisemmin ihan mahdotonta. Lapsi vain nousi uudelleen ja uudelleen ylös ja lähti leikkimään. (Perhepedissä tämä on mahdollista.) 

Nyt lapsi alkoi ensimmäistä kertaa ymmärtää, että kirjojen äärelle on tarkoitus rauhoittua ja nukahtaa. 

Vähitellen pääsimme siihen, että nukahtaminen tapahtui sängyssä makuuhuoneessa olohuoneen nojatuolin sijaan.

Melko pian 2-vuotissyntymäpäivien jälkeen lapsi alkoikin tulemaan sekä päiväunilla että illalla nätisti kainaloon tissille napsauttaen silmät kiinni. Kirjan luku lähinnä pidätteli häntä nukahtamasta. 

Alkuun tosin lapsi tarvitsi kirjan siihen rekvisiitaksi. Pitelin kirjaa auki käsissäni, mutta en lukenut sitä ääneen, enkä juurikaan kääntänyt sivuja. Lopulta kirjaa ei enää tarvittu.

Nyt lapsi nukahtaa yöunille klo 21–21.30 ja herää aamulla klo 8–9. Päiväunia hän nukkuu yleensä 12.45–14.15. Häntä ei tarvitse enää juurikaan herätellä, vaan hän herää itse oikeaan aikaan. Nukahtamiset sujuvat helposti ja nopeasti, mitä nyt vastalauseitku tulee aina sänkyyn mennessä.

Tätä on nyt jatkunut jo useampi kuukausi, joten uskallan toivoa, että tilanne ei ole hetkellinen.

Olo on valtavan helpottunut. 🙏

Ja itseasiassa tämä tilanteemme ratkesi niin nopeasti, että lastensuojelu ei ehtinyt siihen vaikuttaa mitenkään. Työskentelyn käynnistyminen lastensuojelun kanssa taisi odotuttaa noin 2 kuukautta. Toki tällä välin meillä kävi vielä entinen perhetyöntekijämme. 

Suurin ongelmamme tällä hetkellä: imetyksen rajaaminen

Tällä hetkellä suurin murheemme on edelleen runsaana jatkuva imetys. Ikää on 2 v 2 kk, mutta rintamaito on silti lapsen mielestä parasta ruokaa maailmassa. Eihän siinä mitään, jos hän söisi samalla kiinteitä riittävästi! Mutta kun ne kiinteiden määrät ovat välillä hyvin vaatimattomia. 😞 

Yleisohje taaperoimetyksessä on: ruoka ensin, rintamaito sitten. Meillä tämä ohje ei oikein toimi, koska lapsi monesti kieltäytyy syömästä kiinteää ruokaa ennen tissiä. 

Varmaan tässäkin auttaisi tiukka rajaaminen. (Tyyliin antaa vain lapsen huutaa niin kauan, että suostuu syömään. Vaikka siinä menisi tunteja...) Mutta se on kovin vaikeaa minulle. *huokaus* 

Yritän kyllä laittaa hänet ensin syömään, mutta kun siitä ei tule mitään, annan periksi ja imetän ensin. Usein hän syö sen jälkeen ihan kohtuullisesti, mutta ei aina.

Lapsi on herkkä ja tissi on hänelle todella tärkeä "rauhoittumisasema", jossa hän tankkaa itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja koska lapsi on aktiivinen ja seurankipeä, imetyshetket ovat minullekin kullan arvoisia rauhoittumishetkiä, jolloin saan vain olla.

Tuntuu, että imetyksen vähentämiseen on vaikea saada apua. Saan kyllä yleisluontoista tiedollista ohjausta. Lähinnä näitä: "ruoka ensin, maito sitten", lyhennä imetysten pituutta, vähennä imetyskertoja vain välttämättömiin (melkein jokainen imetys on välttämätön meidän lapsen mielestä), lopeta kokonaan imetys päivällä, lopeta kokonaan imetys yöllä ja niin edelleen. 

Eniten taitaisin kuitenkin tarvita jonkinlaista henkistä apua. Oivallutusta ja kannustusta, lempeää rohkaisua oikeaan suuntaan. (Ehkä toivon mahdotonta!? Ehkä imetyksen vähentäminen vain on minulle hyvin vaikeaa, eikä tässä pysty minua kukaan auttamaan...) Tällä hetkellä koen neuvot monesti jossain määrin syyllistävinä, painostavina ja melko mahdottomina toteuttaa. Oma väsymys ei auta tässäkään asiassa.

En olisi koskaan uskonut, miten moniulotteinen asia imetys voi olla imettävälle äidille. Siihen sekoittuu eläimellistä tarvetta pitää oma lapsi hengissä ja toisaalta läheisyyden tarvetta. Lapsentahtinen imetys tuntuu niin luonnolliselta ja sen vähentäminen taas jotenkin vaistojen näkökulmasta väärältä, jopa vaaralliselta. Vaikka järjellä tiedän, että meidän olisi vähennettävä rintamaidon osuutta hänen ruokavaliossaan.

Ravitsemuslabrat edessä

Lapselle tehtiin 2-vuotisneuvolakäynnillä lähete ravitsemuslabroihin runsaan imetyksen vuoksi. Katsotaan, miten hälyyttävä tilanne niiden valossa on. Pituutta poika on onneksi kasvanut oikein hyvin, jopa hiukan kiihtyvästi. 

Lapsi sairasti vasta 1,5 viikon flunssan, joka oli aika tymäkkä tauti. En uskalla vielä viedä häntä kokeisiin. Ferriitiiniarvo kun voi olla koholla infektioiden jälkeen useita viikkoja. Ajattelin odottaa ainakin kuukauden verran, jotta saisimme mahdollisimman luotettavat tulokset. 

Työskentely lastensuojelun kanssa jatkuu

Työskentely lastensuojelun perhetyöntekijöiden kanssa jatkuu edelleen. Aina en ole siitä niin innoissani, mutta on siinä paljon hyvääkin. Välillä en oikein osaa sanoa, mitä yhteistyöllämme tarkalleen ottaen tavoittelemme. Olen aika itsepäinen ja traumataakkani saavat minut monessa kohdin triggeröitymään. 

Muutosvastarintaa siis huomaan itsessäni usein... Olen paljon parempi neuvomaan muita kuin olemaan neuvottavana. 😝 Enkä pääse siitä tunteesta, että "joku muu perhe tarvitsisi tätä enemmän kuin me... tämä on yhteiskunnan rahojen haaskaamista...", vaikka tosiasiassa en varmaan pysty näkemään tilannettamme täysin realistisesti. Sen pystyn kyllä täysin tunnustamaan, että kyky rajata lasta on minulla ajoittain varsin heikko. 

Meillä on kaksi perhetyöntekijää, jotka käyvät meillä vuorotellen, kumpikin kerran viikossa. Yritän katsoa tätä tilannetta mahdollisimman positiivisesti ja olla kiitollinen siitä, että meistä tällä tavoin pidetään huolta. 

Yritän ottaa sen hyvän, mitä pystyn ja sanomaan myös avoimesti, jos en jotain neuvoja pysty hyväksymään tai ottamaan vastaan. Se vaatii voimia, sillä olen aina ollut muiden miellyttäjä. 

Tästä pääset lukemaan kuulumisiamme ja ajatuksia lastensuojelun asiakkuudesta noin puoli vuotta tämän postauksen jälkeen.