Uupunut Äiti

Äitiys on ihanaa ja näin. Olen tosi kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä on. Silti usein kaipaan elämääni ennen lasta. Mitä kaikkea siitä kaipaan? Äitiys on täynnä ristiriitoja. Lapsi tuo elämään paljon hyvää, mutta myös huonoa. Kuva: Unsplash. 1. Koti oli minimalistinen ja täysin omassa hallinnassani Pystyin asumaan pienessä kodissa, pienillä kuluilla. Pystyin muuttamaan milloin huvitti, minne huvitti.  Lapsen kanssa niin moni asia kodissa menee hänen ehdoillaan. Leluja, sotkua ja tavarapaljoutta on ainakin jossain määrin pakko sietää. Mattojakin jouduin hankkimaan, kun on huomattavasti miellyttävämpää leikkiä maton päällä kuin kylmällä laminaatilla. Ennen välttelin mattoja, koska ne tekevät siivouksesta paljon työläämpää. Ennen koti pysyi järjestyksessä ja siistinä niin paljon vähemmällä työllä. Nyt kaikenlaisia mystisiä roiskeita, muruja ja lääppimiä on kaikkialla. (Ah, miten kivaa on, kun lapsi kaivaa flunssassa nenäänsä ja kuorruttaa sen jälkeen puhelimeni näytön rääl

Onko sinulla koiran hankinta pohdinnassa? Vielä muutamia vuosia sitten ajattelin itse, että kyllä se päivä vielä tulee, kun hankin koiran. Kun hetki on oikea. Nykyään  kuitenkin ajattelen, että ehkä en sittenkään hanki koskaan koiraa.  Suomessa on paljon koiria, Taloustutkimuksen arvion mukaan noin 800 000. Sitähän on melkein vastarannan kiiski, jos ei hanki koiraa! Hankkiako koira vai ei? Eihän tällaista söpöliiniä voi kuin rakastaa. Kuva: Unsplash. Olin lapsena haaveillut koirasta ja pitänyt haavettani mahdottomana astman ja allergioiden vuoksi. Hämmästyksekseni meille kuitenkin tuli koira, kun olin yläasteella.  Äitini oli selvittänyt, että jotkin koirarodut saattaisivat sopia allergiseenkin perheeseen. Niinpä meille tuli lopulta kääpiövillakoira ja vähän ajan päästä toinenkin.  Olin ylitsevuotavan onnellinen. Koira oli unelmieni täyttymys.  Muuttaessani omilleni elämä ilman koiraa tuntui jotenkin tyhjältä. Köyhänä ja julkisilla pitkiä matkoja säännöllisesti matkustavana opiskelijan

Olen ollut koko aikuisikäni kiinnostunut elämän yksinkertaistamisesta, karsimisesta, säästäväisyydestä ja minimalismista. Jopa asketismiin saakka. Pikkuinen mökki, vain välttämättömyydet ja luonto. Tämä kuvastaisi omaa minimalistista haave-elämääni. Kuva: Unsplash. Tämä minimalistinen elämäntapani on mahdollistanut sen, etten ole oikeastaan koskaan ollut taloudellisissa vaikeuksissa , vaikka olen ollut työttömänä sekä pitkään kotona lapsen kanssa. Ja ei – minulla ei ole koskaan ollut rikasta miestä saati perintöä kannattelemassa. Wikipediassa asketismi määritellään näin: " Asketismi tai askeesi on sellaisen elämäntavan harjoittamista, jossa itsehillinnällä, itsekurilla ja myös hyveiden harjoittamisella on keskeinen merkitys. Askeetti voi esimerkiksi kieltäytyä seksuaalisista nautinnoista, noudattaa ankaraa ruokavaliota tai paastota. Asketismin harjoittaja pyrkii pidättyväisen fyysisen elämäntapansa kautta kehittämään haluttuja henkisiä ominaisuuksiaan ja irtautumaan ei-toivotui

Kun muutimme kolmanteen kerrokseen hissittömään kerrostaloon reilu 1-vuotiaan kanssa, olin tietysti hieman huolissani siitä, miten toimiva ratkaisu tuli tehtyä.  Ehdoton kriteeri kuitenkin täyttyi: vaunut sai säilöön kellarin käytävälle , joten niitä ei tarvinnut kantaa joka kerta kolmanteen kerrokseen. Kellarin ovelta on vain muutama askelma maan tasalle, koska talo on loivassa rinteessä. Vaunujen säilyttäminen kellarissa toimii siis kohtalaisen sujuvasti.  Jos meillä olisi uutena ostetut vaunut, en varmaan olisi uskaltanut säilyttää niitä kellarissa alttiina varastamiselle. Meidän Britax Smile 2 kärryt on kuitenkin ostettu käytettynä 200 eurolla ja ne ovat säilyneet kellarissa koskemattomina. Tässä sitä ollaan, miltei kaksi vuotta myöhemmin, edelleen hengissä ja hauikset entistä vanhempina. Lapsi ei nyt 3-vuotiaana edelleenkään suostu kulkemaan portaita kuin ylöspäin, ja sitäkin ainoastaan sopivalla tuulella ollessaan. Tästä aiheesta kirjoitinkin jo aikaisemmin tässä postuksessa. Pi