Uupunut Äiti

Olen päässyt haastatteluihin yllättävänkin usein viime aikoina, ehkä copywriting-taitojeni vuoksi (?), mutta en ole onnistunut haastatteluissa vakuuttamaan työnantajia tai olemaan “se täydellinen hakija”. Kävin hiljattain kahdessa puhtausalan haastattelussa.  Toinen haastattelu meni heikosti siksi, etten ollut itsekään vakuuttunut täysin siitä, että haluan kyseisen työn. Niinpä menin haastatteluun huonosti valmistautuneena ja sekavin ajatuksin.  En usko tulevani valituksi. Rekrytoija epäili sitoutuneisuuttani kyseiseen työhön, joten hän näki tilanteeni hyvin selvästi. Enpä sitä kyllä yrittänyt juuri peitelläkään. Olen onneton valehtelija.  Työhakemuksiani pidän ihan onnistuneina. Kirjoittaessa olen elementissäni.Haastattelut sen sijaan ovat menneet vähän penkin alle monesti. Kuva: Pexels. Ja no, eihän haastattelussa valehdella pidäkään. Mutta ei ihan kaikkea kannata jakaa.  En ollut kunnolla valmistautunut ja höpöttelin vaan menemään. Eli kerroin ihan liikaa enkä m...

Tuntuu, että lapsi (3 v.) on edelleen vähän väliä sairaana, vaikka päiväkotia on jo yli puoli vuotta takana. Laskeskelin hoitoaikakalenterista, että tämän vuoden puolella hänelle on kertynyt pienissä pätkissä yhteensä 8 poissaolopäivää sairauden vuoksi. Nyt on vasta maaliskuun puoliväli. Yhdenkin lapsen vanhemmalla voi tulla hurjasti poissaoloja lapsen sairastaessa, jos niitä ei voi jakaa toisen vanhemman tai muiden läheisten kanssa. Kuva: Unsplash. Mikäs hätä tässä työttömällä . Mahdollisen työllistymisen kannalta nämä sairastamiset ovat kuitenkin iso stressi jo ennakkoon.  Käytännön tasolla olen yksinhuoltaja . Kaikki sairastamiset hoidan minä. Aran ja mummiaankin vierastavan lapsen kanssa muita hoitajia kuin minä ei vain ole. Työstä poissaoloja olisi kertynyt tältä ajalta itselleni vielä enemmän, sillä imuroin lapsen taudit itselleni tehokkaasti. Ensimmäisellä viikolla hoidan lasta, seuraavalla olen itse sairaana sen 2–3 päivää.  Nyt alkuvuoden aikana olen, ihme kyllä, on...

Odotin kyllä, että neuvolakäynti saattaisi olla haastava. En silti hoksannut taas pelätä ennakkoon, että menisin näin rikki siitä. Päästyäni neuvolasta ja vietyäni lapsen hoitoon, vain itkin. Olen pyöritellyt tapahtumia päässäni melkein taukoamatta sen jälkeen. Käynti oli pari päivää sitten. Tuntuu, että sen jälkeen olen vain kirjoittanut mielessäni puolustuksellista palopuhetta neuvolalle. Kirjoitin edellisessä tekstissäni : “Onneksi terkkari vaihtuu nyt, koska entinen siirtyi muihin tehtäviin. Toivon, että uusi terveydenhoitaja näkisi lapsen kokonaisena, yksilönä. Ja että hän näkisi meidän vahvuudet ennen heikkouksia.” Tämä toiveeni ei valitettavasti käynyt toteen. Juuri ennen vastaanottoaikaamme vanha terveydenhoitajamme näki meidät käytävällä ja moikkasi iloisesti. Sitten hän suuntasi uuden terveydenhoitajamme huoneeseen ja viipyi siellä hyvän tovin. Voi toki olla, että kyse ei ollut ollenkaan meistä. En silti pysty olemaan ajattelematta, että vanha terkkarimme siirsi oman huo...

Peltorit ovat miehellä olleet päässä jo pidemmän aikaa. Syksyllä yhä tihenevään tahtiin. Joulun alla päädyimme siihen, että mies viettää jatkossa entistä enemmän aikaa omassa kodissaan. Hän ei kertakaikkiaan pysty kestämään lapsen kirkumista kuin noin kaksi päivää kerrallaan. Nyt huomaan, että alan itsekin tarvitsemaan kuulosuojaimia. 3-vuotiaan uhma ottaa kiihtyviä kierroksia. Välillä huuto raikaa muutaman minuutin välein. Jos on ollut puoli tuntia rauhallista, se on jo pieni saavutus. Joskus tilanteet ovat koomisia. On tyyntä. Pieni juttelee aivan rauhallisesti jotain olohuoneesta, mutten saa selvää. Huikkaan keittiöstä lempeän rakastavalla äänellä: "Mitä sanoit rakas?" Vastaukseksi saan leimahtavan vihaisen karjaisun: "EN MITÄÄN!!!" Totean mielessäni: "Ahaa, hän puhuikin ilmeisesti itsekseen." Tai kun yritän lohduttaa häntä empaattisesti sanoittaen: "Äiti ymmärtää, että siitä tuli paha mieli", saan vastaukseksi raivokkaan uhmaisen: "Äiti ...