Uupunut Äiti

Olen vuori, olen vakaa. Olen peloton ja huolista vapaa. Tämän meditaatiohokeman psykoterapeuttini opetti minulle.  Miesterapeuttini muistutti hieman buddhalaista munkkia. Hänen olemuksensa oli aina viisas ja suorastaan korostetun rauhallinen, ei kuitenkaan ilmeetön. Hän hymyili paljon. Välillä hän myös nauroi jutuilleni, mikä tuntui mahtavalta.  Nauraminen on ihanaa. Lempiääneni maailmassa on lapseni nauru. Terapian iso hyöty oli siinä, että sain keskustella ihmisen kanssa, joka itse pystyi kannattelemaan omia tunteitaan. Hän mallinsi minulle, miltä näyttää, kun ihminen on sisäisesti tyyni.  Jokaisen soisi saavan tätä mallioppimista jo lapsuudessa omilta vanhemmiltaan. Oma lapsuuteni ei ollut kuitenkaan aivan sellainen. Uupunut äiti meni töihin Olen ollut nyt töissä tammikuusta lähtien. Viikkotunnit ovat vaihdelleet, mutta tällä hetkellä teen 80-prosenttista työaikaa. Ja ihme kyllä, päivätyönä arkisin klo 8 alkaen.  Siivoustyö on tavallaan todella mukavaa, mutta jatk...

Enpä paljon huonompaa hetkeä irtisanoutumiselleni olisi voinut löytää. Irtisanoin itseni keskellä taantumaa loppukesästä 2023. Kun tämän yhdistää alanvaihtohaaveisiin ja haluun työllistyä jatkossa ensisijaisesti alalle, johon minulla ei ole koulutusta, on lopputulos aika arvattavissa. Työttömyys on vaikeaa ja raskasta, mutta ajoittain myös mukavaa. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, mutta samalla syyllinen. Olen työtön, mutta teen töitä syyllisyyden kanssa joka päivä . Yritän hyväksyä syyllisyyden tunteet osaksi tämänhetkistä todellisuuttani. Ymmärrän, että syyllisyyden tunteet ja “mitä tuokin ajattelee, kun saavun vain takaisin kotiin vietyäni lapsen hoitoon?” -ajatukset kumpuavat omista ajatusmalleistani. Niitä voin työstää.  Tämä muiden ihmisten mielipiteiden pelkääminenhän ei ole minulle mitään uutta. Jos hieman kärjistän, mielikuvissani kaikki ihmiset vihaavat, elleivät jopa inhoa minua . Tämä ongelma vaivaa minua kaikkialla, ei vain työttömänä ollessa. Tällaisessa maail...

Irtisanouduin reilu vuosi sitten vakituisesta työstäni vakuutusalalla. En vain enää halunnut. Työ oli paljon sitä, mitä halusin, mutta ei silti tarpeeksi. En voinut allekirjoittaa sydämelläni monia asioita. Työn aiheuttamat sisäiset ristiriidat ja vihaiset asiakkaat söivät motivaatiotani.  Olen hukassa ammatillisesti. Kuva: Unsplash Olin onneni kukkuloilla, kun sain tuon työn vuonna 2016. Pääsin pois hoitotyöstä.  Luulin, että olin löytänyt vihdoin paikkani. Oli kipeää jälleen huomata, etten sittenkään sopinut työhön, josta oli haaveillut pitkään. Nyt istun kotona. Päädyin tähän kuuntelemalla sisintäni. Kunnioitin sitä, että voin pahoin enkä halunnut palata työhöni. Päästin irti. Ja nyt en enää oikein tiedä, miten jatkaa.  Välillä ajattelen, että olin aivan idiootti, kun irtisanouduin vakituisesta työstä pienen lapsen äitinä. Tehty mikä tehty.  Ehkä olisin voinut hakeutua sairauslomalle ja miettiä vielä rauhassa suhdettani entiseen työhöni? En voi tietää, olisiko se...

Kahdeksan kuukauden työttömyyden jälkeen sain kuin sainkin kesäksi töitä. Lähden palvelutaloon, tuttavallisemmin vanhainkotiin, laitoshuoltajan kesälomasijaiseksi vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi.  Elämäni ensimmäinen siivoustyö, ellen laske mukaan joskus nuorena tehtyä 4H:n toimiston ja seurakunnan nuorisotilan siivousta. Jännittää ja kutkuttaa hyvällä tavalla. Kerrankin en ole ahdistunut! Onko tämä merkki siitä, että tuleva työ on enemmän minua? Alanvaihto pienipalkkaiseen siivoojan työhön saattaa kuulostaa idiotismilta. Olen silti innoissani. Kuva: Unsplash. Tämä uusi työ tietää roimaa palkanalennusta verrattuna vanhaan toimistotyöhöni.  Palkkani tulee olemaan 2256 e. Nettona minulle noin 1800 euroa. Toisaalta työnkuvaan nähden koen, että tuo laitoshuoltajan palkka on ihan ok. Siivoojan palkaksihan se on suorastaan erinomainen ja parhaimmistoa tällä paikkakunnalla. Työaika on ihan mukava , arkisin kello 7:00–14:39. Päivätyön löytäminen oli minulle ihan ykkösasia 3-vuotiaani...