Uupunut Äiti

Olin tyypillinen kympin tyttö. Kuin saamani hymytyttöpatsas. Kuva: Unsplash En oikein pidä hymytyttöpatsaasta. Olinko muka avuliaampi kuin joku muu? Miksi meitä piti laittaa paremmuusjärjestykseen tässäkin asiassa? Wikipedian mukaan hymypatsaita jaetaan “tunnustuspalkintoina reilusta ja ystävällisestä toiminnasta kouluyhteisössä. Patsaat ovat hyvän toveruuden palkintoja. – – Patsaan saajan valitsevat luokkatoverit äänestyksen perusteella.” Minua surettaa loppuluokka, joka jää pohtimaan, miten itse oli muka vähemmän reilu tai vähemmän ystävällinen toveri .  Vaikka suren niitä, jotka jäivät ilman, en toisaalta näe patsasta kovin arvokkaana vaan ennen kaikkea ristiriitaisena tunnustuksena. Voisi kuvitella, että hymypatsaan saa yltiösosiaalinen oppilas. Itse olin ja olen hyvin introvertti ja varsinkin uusien ihmisten keskuudessa hiljainen. Ansaitsin patsaan miellyttävällä ja usein varmaan suorastaan alistuvalla käytöksellä.  Minulle hymypatsas symboloi tyttöä, joka ei sano vastaa...

Olen vuori, olen vakaa. Olen peloton ja huolista vapaa. Tämän meditaatiohokeman psykoterapeuttini opetti minulle.  Miesterapeuttini muistutti hieman buddhalaista munkkia. Hänen olemuksensa oli aina viisas ja suorastaan korostetun rauhallinen, ei kuitenkaan ilmeetön. Hän hymyili paljon. Välillä hän myös nauroi jutuilleni, mikä tuntui mahtavalta.  Nauraminen on ihanaa. Lempiääneni maailmassa on lapseni nauru. Terapian iso hyöty oli siinä, että sain keskustella ihmisen kanssa, joka itse pystyi kannattelemaan omia tunteitaan. Hän mallinsi minulle, miltä näyttää, kun ihminen on sisäisesti tyyni.  Jokaisen soisi saavan tätä mallioppimista jo lapsuudessa omilta vanhemmiltaan. Oma lapsuuteni ei ollut kuitenkaan aivan sellainen. Uupunut äiti meni töihin Olen ollut nyt töissä tammikuusta lähtien. Viikkotunnit ovat vaihdelleet, mutta tällä hetkellä teen 80-prosenttista työaikaa. Ja ihme kyllä, päivätyönä arkisin klo 8 alkaen.  Siivoustyö on tavallaan todella mukavaa, mutta jatk...