Uupunut Äiti

Naputtelin kiireessä työhakemuksen terveydenhoitajan töihin opiskeluterveydenhuoltoon . Sain sen viime minuuteilla puristettua kasaan ennen kuin piti lähteä hakemaan lasta päiväkodista. Työnsin pyörää varastosta ulos, kun puhelin soi. Ajattelin, että tämä on kyllä ennätysnopeaa reagointia hakemukseen. Soittaja olikin työpaikasta, jonka luulin jo menneen sivu suun. Haku tekstiilihuoltajaksi oli päättynyt jo kuukausi sitten. Jostain syystä heillä oli kestänyt näin kauan valita haastateltavat. Muutaman sekunnin olin häkeltynyt, koska olen viime päivät pyöritellyt paljon ajatuksia hoitoalan töistä . Sitten mieleeni muistuivat tuon tekstiilityöntekijän paikan hyvät puolet ja aloin innostua ajatuksesta. Ihmettelen suorastaan, että pääsin haastatteluun. Noh, kodinhuoltajan tutkintoni toki sivuaa aihetta. Lisäksi olen noin 15 vuotta sitten työskennellyt opintojen ohessa vastaavan kaltaisissa tehtävissä työvaatepesulassa . En silti haluaisi innostua liiaksi. Työnhaku on aikamoista vuoristora...

Jos olet herkkä nuori ja haaveilet opiskelevasi hoitoalalle, mieti vielä. Vaikka en minä varmaan sinua pysty pelastamaan. Traumaattisen lapsuuden eläneenä erityisherkkänä hoitoala on ollut minulle yhtä oikea valinta kuin optikon ammatti päästäiselle. Kuva: Unsplash. Kun olin lapsi, rakastin tutkia lääkärikirjoja . Niissä oli pelottavia, mutta kiehtovia kuvia ihmisen elimistöstä. Tutkimalla sairauksia A:sta Ö:hön yritin saada kuolemanpelon hallintaani. Jos jollekin perheenjäsenelleni tapahtuisi jotain, olisin valmis.  Ja kun jonkun vatsaa väänsi tai silmää kutitti, minä kirmasin lääkärikirjojen syliin etsimään vastauksia. Usein niitä löytyikin. Koin olevani hyvä ja tarpeellinen. Ala-asteikäisenä nautin vuosittaisista astmakontrolleista lastentautien poliklinikalla. Ihailin lempeää lastenlääkäriä. Hän jutteli minulle kunnioittavasti. Suoraan lapselle, ei lapsen ohi. Käynneillä oli rauhallinen tunnelma. Noilla reissuilla sain olla keskiössä. Kävimme sairaalan kahviossa syömässä munkk...