Hamstratako lapselle vaatteita vai ei: nyt lapsi näyttää monille alapeukkua
Nuukana ihmisenä olen pyrkinyt ostamaan lapselle vaatteita kirpputoreilta ja vaatekauppojen alennusmyyntirekeistä ennakkoon. Olen samalla ottanut sen riskin, että ostamani vaatteet eivät ehkä lapselle kelpaakaan sitten, kun ne ovat hänelle sopivan kokoisia.
Poika on nyt 3,5-vuotias ja tähän saakka hän on hyväksynyt päälleen melkeinpä mitä vaan. Tänä syksynä tilanne kuitenkin yhtäkkiä muuttui. Hänellä olikin yhtäkkiä mielipiteitä vaatteista. 😱
 |
| Hamstrauskaappini oli välillä täpötäynnä tulevia kokoja. Viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt kaikeksi onneksi ottaa vähän rauhallisemmin. |
Vaatekaapissa on nykyisessä koossa paitoja vaikka kahdelle pienelle pojalle, mutta yhtäkkiä päälle niistä päätyy enää vain murto-osa.
Huom: Tässä postauksessa on linkkejä verkkokauppoihin ihan vain iloksesi. Ne eivät ole kaupallisia yhteistöitä. En ole, ainakaan toistaiseksi, kaupallistanut blogiani millään lailla.
Yhtäkkiä lapsella onkin oma tyyli
En tiedä, onko hän saanut vaikutteita päiväkodista vai meistä vanhemmista. Vai onko tämä uusi maku vain sisäsyntyinen juttu?
Nyt lapsi on sitä mieltä, että melkein kaikki kuvioidut ja printilliset vaatteet ovat joko vauvoille tai sitten muuten vaan no, no. 👎👎👎 Muutama harmaameleerattu printillinen kollaripaita kuitenkin on hyväksyttyjen listalla, jostain syystä.
Vaatteiden pitäisi hänen mielestään pääsääntöisesti olla täysin yksivärisiä. Siis sellaisia basic-malliston vaatteita.
Väreinä lapsen mieleen on lähinnä harmaa, musta ja sininen. Ei kuitenkaan vaaleansininen, koska se on kuulemma vauvoille.
Ja minä kun joskus olen ihmetellyt, miksi vanhemmat pukevat lapsensa pikkuaikuisiksi! Ei minulla ole käynyt mielessäkään, että 3-vuotias voisi haluta itse pukeutua näin!
Edes raidallisista paidoista hän ei oikein pidä. (Itse taas olen nimenomaan raitapaita-ihminen, nyyhk.)
On päiviä, että hän saattaa vahingossa hyväksyä päälleen ruskean collegepaidan, mutta yleensä hän ei hyväksy ruskeaa ja beigen eri sävyjä. Aivan erityisesti hän inhoaa sellaista harmaanruskeaa saven sävyä.
Oranssit, keltaiset, vihreät, punaiset: ei mitään toivoa!
Rajoitteet koskevat ennen kaikkea sisävaatteita
Toistaiseksi nämä rajoitteet koskevat lähinnä sisävaatteita – onneksi.
Olisi aika kauheaa, jos hän yhtäkkiä keksisi, että ostamani haalarit ovat ihan hirveitä.
Olen sattumalta suosinut hänellä sinisiä haalareita, koska ne sopivat hänen ihon ja silmien väriin. Haalareissa on kuitenkin kuvioita.
Välikausihaalereita on nyt alesta hamstrattuna kokoon 128 saakka. Saapa nähdä kelpaavatko ne vielä sitten joskus. (Laskeskelin, että hän olisi 128 koossa ehkä eskari-ikäisenä, kun nyt jo käyttää 110 kokoa monissa vaatteissa.)
Ninja-pojan jarrusukat
Kävin Tokmannilla ostamassa lapselle lisää jarrusukkia. 28–30-koossa on välillä vaikeaa löytää jarrusukkia.
Se tuntuu oudolta. Olenko ainoa ihminen, joka tarvitsee 3-vuotiaalle jarrusukkia?
 |
| Kiitos Tokmanni: täydellisiä jarrusukkia 3-vuotiaalle. |
Poika vain pitää jarrusukista enemmän. Ne auttavat häntä pysymään pystyssä, kun hän säntäilee pikku-ninjana.
Tokmannilta olen sellaisia löytänyt. Jarrullisuuden lisäksi ne ovat tarpeeksi joustavia ja leveitä sekä yksivärisiä. Eivätkä ne ole liian kalliita budjetilleni.
Koska pesen kaikki alusvaatteet 60-asteessa, sukat kutistuvat hiukan pesussa. Ne ovat juuri sopivan kokoisia nyt, kun lapsen jalka on noin 17 cm pitkä.
(Kokemukseni mukaan Lindexin jarrusukat valitettavasti kutistuvat sivusuunnassa niin paljon, että ne ovat leveäjalkaiselle lapselleni melkein käyttökelvottomia.)
En tiedä, mistä löydän edullisia ja leveitä jarrusukkia jatkossa vai oppiiko poika jarruttomiin. Tokmannillakin saatavuus päättyy nykyiseen kokoon.
Käytettyjä paitoja ei saa myytyä kuin korkeintaan euron hintaan
Lidlistä löysin lapsen vaatemakuun sopivia pitkähihaisia kolmen paidan paketissa. Pienellä alennuksella hinta oli yhteensä 6,39 e. Yhtä pakettia enempää ei ollut sopivassa koossa.
 |
| Hurraa! Musta, sininen ja harmaa: juuri ne värit, jotka lapsi kelpuuttaa. |
Lidlin vaatteet on yksi syy, miksi kirpputorilla paitoja ei saa myytyä kuin noin euron kappalehintaan.
Käy kirpputorilla varmasti heitäkin, jotka etsivät tiettyjä merkkejä ja ovat valmiita niistä maksamaan enemmän. Mutta kyllä tuo äskeinen kirpputorimyyntikokemukseni minulle osoitti, että valtaosa etsii kirppikseltä “euron paitoja”. Niin itsekin.
Toki haluaisin ostaa kotimaista ja eettistä tuotantoa, mutta vähäiset eurot tililläni eivät ole samaa mieltä. Ostan sitä, mitä pystyn. Tärkeintä on se, että lapsella on vaatetta, joka hänelle kelpaa.
Ostanko 2 eurolla kirpparilta käytetyn vai Lidlistä samalla rahalla uuden Lupilun? Valitettavasti usein valintani osuu jälkimäiseen. En ole niin hyvä ihminen kuin haluaisin olla.
Toisaalta sisähousuissa olen suosinut Toria. Hoikan lapsen päälle kun istuvat erityisen hyvin Mywear-merkkiset Citymarketin collegehousut, jotka uutena ovat ihan selvästi kalliimpia kuin käytettynä. Tosin juuri nyt näyttää niitä saavan alennuksella uutenakin.
En pakota lastani pukemaan epämieluisaa vaatetta
Ymmärrän täysin lastani. Olen itsekin ollut jo lapsena varsin valikoiva vaatteideni suhteen. Enkä nyt aikuisenakaan haluaisin pukeutua vaatteisiin, jotka ovat mielestäni rumia tai muuten ikäviä.
Jos kirpputorin valikoimista ei löydy mieleistä, joudun hakemaan vaatteet kaupasta. Ja valitettava realiteetti on se, että haen sisävaatteet pääasiassa marketeista ja H&M:ltä.
Mistä vain löydän helposti ja edullisesti sitä pojan toivomaa tyyliä.
Ulkovaatteissa voi säästää isoja summia
Haalarit
Reiman haalarit olen tavannut tilata XXL:ltä jäsenille suunnatuista alennuksista ennakkoon hamstraten. Nytkin siellä näyttää olevan jäsenpäivät meneillään.
Sillä tavoin uskon säästäneeni yhteensä jo varmaan 200 euroa verrattuna normaalihintaan. Sikäli mikäli poika suostuu tulevaisuudessa pitämään myös noita haalareita...
Reiman lisäksi meillä on ollut Fix-, Jonathan-, Molo- ja NameIt-merkkiset haalarit. Kokeilujen kautta olen päätynyt siihen, että Reiman haalarit ovat kaikista toimivimpia, parhaiten mitoitettuja ja hinta-laatusuhteeltaan ylivoimaisia.
 |
| Reiman haalarit on vaan parhaita. Kuva: XXL.fi |
En tuhlaa enää rahojani muihin merkkeihin. Tai ainakin yritän parhaani, heh.
Hanskat
★ Jonathan -merkkiset hanskat ja rukkaset olen tilannut isommissa satseissa Jesper Juniorin verkkokaupasta, pääasiassa alennuksesta nekin. Hanskat ovat vedenpitäviä, kestäviä ja helppoja pukea. Hinta on kilpailukykyinen.
 |
| ★Jonathan rukkaset ovat hinta-laatusuhteeltaan tosi hyviä. Kuva: Jesper Junior |
Toimituskulut Suomeen ovat 4,95 euroa. Ostaessa yli 90 eurolla saa ilmaisen toimituksen.
Omalla kohdallani tämä on valitettavasti tarkoittanut haksahtamista useampiin hutiostoihin, kun olen hakenut kyseisen verkkokaupan outletista kaikenlaista täydennystä ostoskoriini. Jälkiviisana olisi ehkä kannattanut vain suosiolla maksaa toimituskulut.
Hanskat ostan uutena. Ne kuluvat väkisinkin käytössä. Vähän käytettynä niitä on aika mahdotonta löytää, ainakaan järkevään hintaan.
Hanskojen hamstraamisessa on se hyvä puoli, että varahanskat löytyvät aina kaapista. Ottaa vain seuraavan koon. Sellaista hätätilaa ei vielä ole kylläkään tullut, sillä yleensä meillä on ollut varahanskoiksi myös sukulaisilta saatuja käytettyjä hanskoja. Hanskavuori kaapissa tuo kuitenkin minulle turvaa.
Kengät
Pojan kengät ovat pääsääntöisesti Feelmaxia. Paljasjalkakengistä ne on edullisimmasta päästä ja ihanasti vielä Suomessa valmistettuja. Mikä tärkeintä: lapsi pitää niistä. Lestiltään ne ovat leveitä eli meille aivan täydellisiä.
 |
| Tätä Feelmax Vuoma välikausikenkää löytää usein sopuhintaan Toristakin. Kuva: Feelmax |
Miinuspuolena Feelmaxin verkkokaupan palautuskäytänteet ovat harvinaisen kankeat. Tuote pitää palauttaa asiakkaan omalla kustannuksella ja toimitus pitää olla ovelle asti kuljetettuna. Täydellä hinnalla tilatessa kannattaakin Feelmaxinsa tilata jostain muualta kuin Feelmaxin omasta verkkokaupasta.
Saappaina suosin Prisman Ciraf-merkkisiä. Ne ovat olleet budjettiystävällinen kompromissiratkaisu. Olen ostanut niitä sekä käytettynä että uutena.
Äskettäin ostin kirpparilta Everest-merkkiset saappaat, joissa tuntuu olevan Cirafien tavoin hyvä varvastila ja joustava pohja. Stadiumin verkkokaupassa osa moitti niitä painaviksi, mutta ei nuo Everestin saappaat 32-koossa olleet kuin korkeintaan 10 % saman kokoisia Cirafeja painavammat. Minusta Cirafit on kohtuullisen kevyet.
Aiheellista pohdintaa. Meillä on siirrytty pois välikausihaalareista viimeistään koossa 116. Toppahaalareita on ollut 128 kokoon asti. Tästä syystä en osaa itse hamstrata alesta. Ja jarrusukat ovat muuten päiväkodissamme kielletty.
VastaaPoistaKiitos kommentista! :) Oho, miksi jarrusukat on kielletty?
PoistaLapsi ei suostu pitämään tossuja (aistiyliherkkyyden vuoksi kai). Päiväkoti ei ole onneksi pakottanut, vaan ohje on ollut, että saa olla sukilla, kun on kerran jarrusukat.
Heidän mukaansa jarrusukat haittaavat kengässä ja ovat jotenkin kylmemmät, mitähän kaikkia perusteluita siihen oli. En ollut kuullutkaan asiasta ennen, siihen asti lapset käyttivät Popin jarrusukkia, jotka pysyvät niin hyvin jalassa. Toki tossuja siellä on sitten käytettävä. Mutta tuosta syystä oli jätettävä jarrusukat pois.
PoistaOkei. Olen lukenut myös, että toisten mielestä jarrusukat johtaa kylmää helpommin, varsinkin paljasjalkakenkiin liittyen olen tätä keskustelua nähnyt.
PoistaLapsella on talvellakin Feelmaxin paljasjalkakengät ja hyvin on tuntunut menevän, villasukka toki jarrusukan päällä ja kengissä villaiset pohjalliset alumiinikerroksella.
Vein kyllä päiväkotiin ohuemmat merinovillasukat myös lapsen lokeroon. Ajatuksella, että voivat laittaa ne villasukan alle jarrusukan tilalle, mutta ehkä meni vähän liian säätämiseksi se idea. Ei niitä käytetty viime talvena minusta ollenkaan. Minusta lapsi tarkeni ihan ok.