9 vinkkiäni tuottoisaan kirpputorimyyntiin

Kesätyöni päätyttyä halusin kokeilla pitää kirpputoripöytää. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta, joten homma ei ollut ihan tuoreessa muistissa. Tämän tekstin avulla voit välttää tekemästä samoja virheitä kuin minä.

Tässä tiivistettynä 9 vinkkiäni tuottoisaan ja fiksuun kirpparimyyntiin:

1. varaa pöytä useita kuukausia ennen
   
   
2. ota myyntijaksoksi 10 päivää
   
   
3. lahjoita tai kierrätä “kaikki” nuhjuinen, reikäinen tai tahrainen
   
   
4. testaa hinnoittelujärjestelmän toiminta ensin ja kirjoita hintalaput tarvittaessa suosiolla käsin, se saattaa olla nopeampaa ja helpompaa
   
   
5. hinnoittele törkeän matalasti erityisesti ne, joita et varmasti halua tuoda takaisin kotiin
   
   
6. silitä vaatteet ja teippaa hintalaput
   
   
7. auta ostajaa kyltein, mutta pidä ne lyhyinä
   
   
8. käynnistä alennuskampanja ajoissa, esimerkiksi 3 päivää ennen myyntijakson loppua
   
   
9. myy netissä kaikki sellainen, jonka myyminen pilkkahinnalla kirpparin myyntijakson loppualennuksessa ärsyttää
   
   

   

   Kuva: Pixabay

Olen pitkään suosinut netissä myymistä

Olen tykännyt myydä tavaroita erityisesti tori.fi-sivustolla. Myös Facebookin paikallisessa kirpputoriryhmässä olen myynyt lapsen tavaroita ja vaatteita. 

Lahjoittamistakin olen harrastanut. Varsinkin silloin, kun asuin lähellä SPR:n Konttia. Kannoin lähes kaiken turhan tavaran sinne. Pääsin ylimääräisestä helposti eroon ja lahjoitin toimintaan, joka on lähellä sydäntäni.

Lapsen myötä painopiste on siirtynyt myymiseen. Rahaa uusiin hankintoihin tarvitaan jatkuvasti ja toisaalta pois laitettavaa vaatetta ja tavaraa kertyy niin paljon, ettei sitä kaikkea raaskisi antaa ilmaiseksi. 

Jos tienaisin enemmän, suosisin varmaan edelleen lahjoittamista. Varsinkin nyt (taas) työttömänä jokaisen euron kanssa saa kuitenkin olla tarkkana.

Kirpputoripöydän pitämisessä on hankaluutensa, mutta niin on Torissakin

Autottomana ihmisenä myytävien vieminen kirpputorille on tuntunut vaivalloiselta toteuttaa. Tästä kesästä lähtien minulla on kuitenkin ollut käytettävissäni sähköpyörä, joten sen ja peräkärryn avulla kuljettamisen ongelma oli ratkaistu.

Minun on ollut vaikeaa saada Torissa myytyä yksittäisiä edullisia tavaroita kuten leluja. On vain epätodennäköistä, että lelun tai muun käyttötavaran ostaja saisi koostettua Torissa myymistäni tavaroista niin paljon ostettavaa, että postikulujen maksamisessa olisi mieltä. Harva viitsii myöskään noutaa yksittäistä euron tavaraa, ellei se satu sijaitsemaan ihan lähellä kotia. 

Ymmärrän sen hyvin. Olen itsekin niin laiska, etten millään lähtisi hakemaan toiselta puolen kaupunkia euron palapelia. Varsinkin, kun tapaaminen ei välttämättä onnistu itselle edullisimpaan aikaan.

Lapsen vaatteita sen sijaan olen saanut Torissa myytyä aika hyvin. Erityisesti paljasjalkakengät ja hyväkuntoiset ulkovaatteet menevät kaupaksi nopeasti, jos on valmis postittamaan tuotteet. Laadukkaita kuvia vain täytyy olla runsaasti. 

Kirpputoripöytä maksoi 36 euroa viikolta. Ennakkoon minua arvelutti saanko varmasti myytyä niin paljon tavaraa, että hommassa on järkeä? Netissä kun tavarat saa myytyä ilmaiseksi.

Pöytä pitää varata yllättävän ajoissa

Aktivoiduin kirpparipöydän varaamisen kanssa vasta pari viikko ennen haluamaani myyntijaksoa, vaikka olinkin pohtinut koko kesän, että voisin syksyllä pitää pöytää.

Kirppiksellämme on yksi hieman muita leveämpi käytävä, joka oli mielestäni “se paras”. Ei liian alkupäässä, muttei myöskään kovin pitkällä asiakkaiden kulkureittiä. Vähän yllätyksekseni tuo leveämpi käytävä olikin todella varattu. En ollut siis ainoa, joka piti tuota käytävää parhaana.

Tuolla käytävällä on vielä yksi pöytä, joka olisi ollut mielestäni erityisen hyvä. Siihen seuraava vapaa aika oli kuitenkin puolen vuoden päästä! Myöskään muut pöydät tuolta käytävältä eivät olleet vapaana ihan heti. 

Jouduin siis tyytymään pöytään hieman ahtaammalta käytävältä. Sain pöydän kuitenkin mielestäni ihan kohtuullisen hyvästä kohdasta. 

Pöydän varauksen pystyy tällä kirpputorilla perumaan 7 päivää ennen myyntijakson alkua, joten olisi ehdottomasti kannattanut aktivoitua pöydän varaamisen kanssa jo monta kuukautta etukäteen.

Sopivan hinnan määrittely on vaikeaa

Käytetyn tavaran hinnoittelu on vaikeaa. Aika-ajoin huomaan ihmisten pyytävän toisiltaan neuvoja Facebookin keskusteluryhmissä. 

Eräs äiti suositteli asettamaan hinnaksi noin 30 prosenttia alkuperäisen uuden tuotteen hinnasta. Eli siis pyytämään esimerkiksi 10 euron paidasta 3 euroa. Hyväkuntoisten vaatteiden kohdalla tämä lienee lähellä totuutta. Tai ainakin niin päin, että sen enempää tuotteesta ei saa, ellei sitten ole valmis pitkään myyntiaikaan. 

Myyjänä olisi mukavaa saada puolet uuden hinnasta, mutta ihmiset ovat turkasen hintatietoisia. Käytetty on aina käytetty. Ja kirpparilta haetaan nimenomaan halpaa. Halpaa, mutta kuitenkin riittävän siistiä käytettyä.

Miestä vähän jopa huvitti tämä ostajien nuukailu. Että on se kumma, kun paita ei liiku 1,5 eurolla, mutta kun alennat hintaa 50 prosenttia, se yhtäkkiä menee kaupaksi. 0,75 euron säästö nyt ei kuitenkaan loppupeleissä ole erityisen suuri.

Tarkka olen kyllä itsekin ostajana. Hinnan ei tarvitse olla paljon pielessä, että tavara jää pöytään. 

Toisaalta olen useita kertoja ostanut kirpparilta lapselle vaatteita, jotka ovat omasta mielestäni olleet liiankin halpoja. Esimerkiksi uusi/ uudenveroinen Peuhun verkkapuku 6 eurolla tuntui jotenkin liian halvalta. Se oli tietysti minulle löytö. Olisin varmaan ostanut sen, vaikka hintapyyntö olisi ollut 10 euroa, koska tarvitsin kuumeisesti lapselle verkkapukua.

Netissä ostajakuntaa on enemmän, joten usein siellä saa paremman hinnan. Nytkin minulla meni kyllä kirpparilla Popin paitoja kaupaksi ihan pilkkahinnalla, muutamalla eurolla, kun kallimmalla ei kauppa käynyt.

Hinnoitellessa kannattaa miettiä, onko myymättömiä tuotteita valmis tuomaan takaisin. Vein kirpputorille kaksi tai kolme pyörän peräkärryllistä tavaraa. (Kyllä, olen jo unohtanut kuinka monta!) Takaisin jouduin tuomaan yhden vajaan peräkärryllisen.

Erityisesti kattolamppujen kuskaaminen takaisin kismitti. Kaduin sitä, etten ollut hinnoitellut niitä alunperinkin hyvin matalasti. Kalleimmassa hinta oli 12 euroa. Muistaakseni olen vuonna 2013 siitä lampusta maksanut uutena 98 euroa. Kuvittelin, että hintapyyntö on kohdallaan, mutta ilmeisesti ei ollut.

Olen kerran aiemmin jo yrittänyt myydä noita samoja lamppuja Torissa. Kyse ei ehkä ole vain hinnasta, vaan myös siitä, että kukaan ei vain halua tuollaisia kiinteästi kattoon (sokeripalan kanssa) asennettavia spottilamppuja.

Lamput olisi myös pitänyt viedä ihan myyntijakson alussa pöytään. Nyt ne eivät kerenneet olla myynnissä kuin maanantaista torstaihin. Keskiviikosta torstaihin pöydässä oli -50 % ale, mutta lamput nököttivät pöydässä hievahtamatta.

Kirpputoripöydän pitäminen on vaivalloista, mutta samalla ekoteko. Kuva: Pexels.

Hinnoittelussa meni yllättävän paljon aikaa

Minulla on tapana kerätä pieneksi jääneitä vaatteita vaatekaapin pohjalla olevaan pahvilaatikkoon. Lisäksi kävin tietysti kaappeja läpi vielä uudestaan ja löysin sieltä ihan mukavasti lisää myytävää. 

Vaatteiden myyntikuntoon saattamisessa meni isoin aika. Silitin vaatteet. Moni ei sitä varmasti tee, mutta silittäminen saa kyllä vaatteet näyttämään paljon siistimmältä. Lisäksi koen, että vaatteet on helpompi viikata nätisti ja ne pysyy viikattuna paremmin, kun ne on ensin silittänyt. 

Päätin hulluuksissani ommella hintalaput kiinni. Kuvittelin, että sillä tavoin ne pysyisivät kiinni hyvin. Ompelemalla kiinnittäminen oli tuskaisen hidasta. 

Solmuni eivät aina pitäneet. Totesin tuotteita pöytään latoessani, että ompelu oli todella huono idea. Lappuja irtoili useammasta tuotteesta. 

Lisäksi ihmisten pyöritellessä tuotteita, hintalaput käpristyivät ikävästi niin, että niitä ei pystynyt aina lukemaan ilman, että käsin suoristi ensin lapun.

Päädyinkin lisäksi teippaamaan hintalappuja. Viimeisiin vaatteisiin käytin pelkästään teippaamista ja ihmettelin, että mikä ihmeen idea oli alkaa ommella lappuja. 

Teippaaminen oli helpompaa kaikille osapuolille, kunhan huolehtii, ettei pilaa teipillä tuotetta. Arkoihin tavaroihin käytin Scotch Magic -teippiä, joka ei jätä liimajäämiä.

Nuppineuloja en edes harkinnut. Inhoan niitä, kun laput irtoilee ja neulat pistelee käsiä.

Olin varannut hinnoitteluun kaksi työpäivää aikaa. Se riitti kohtuullisen hyvin. 

Olin silti yllättynyt, miten hidasta hinnoitteleminen oli. Jos olisin toiminut hieman fiksummin hinnoittelun kanssa, aika olisi riittänyt varmaankin erinomaisesti. 

Yhteensä minulla kertyi myytäviä tuotteita 135 kappaletta. 

Pikkulelut ja sukat, jotka vaativat paketointia, pussitin Puuilosta ostamiini kirkkaisiin muovipusseihin.

Hintalappujen laatiminen: käsin vai tietokoneella?

Laadin hintalaput tietokoneella. Yritin kirjoittaa riittävän kuvaavat tekstit. Esimerkiksi “pitkähihainen 98 h&m sininen”. Hintalappuun tästä litaniasta tulostui ehkä “pitkähihainen 98”, koska tila oli niin rajallinen. 

Ohjelman laatimaan tuotelistaukseenkaan ei tulostunut ihan koko teksti, mutta hiukan enemmän merkkejä kuitenkin. 

Oli aika vaivalloista koittaa hoksata tulostamisen jälkeen, mikä hintalappu oli tarkoitettu mihinkin tuotteeseen. Kirjoittelin hintalappuihin käsin usein pieniä täydennyksiä. 

Olisi varmaan ollut helpompaa tulostaa hintalaput ilman tekstejä ja hintoja ja kirjoittaa kaikki tiedot vain käsin. 

Siinä tapauksessa tuotelistauskin olisi täytynyt tehdä itselleen käsin, jotta pystyisi seuraamaan myyntiä. Myynnin seuraaminen ei tietysti ole mikään pakko, mutta itse ainakin olen utelias seuraamaan netistä, mitä tuotteita on mennyt kaupaksi.

Ostajat (ja ihmiset yleensäkin) rakastavat selkeyttä ja helppoutta

135 tuotetta oli aika vähän. Enemmänkin olisi pöytään mahtunut ja joillain varmasti on tuplasti tämä määrä tuotteita pöydässä. 

Toisaalta kohtuullisella tavaramäärällä pöytä pysyi selkeänä ja helposti silmäiltävän näköisenä.

Ostajilla on usein kiire. Harvalla on aikaa tai intoa käydä jokaista pöytää tuote tuotteelta läpi. Tosiasiassa moni vain pikaisesti silmäilee ja kävelee ohi. Aikaa herättää ostajan huomio on muutama sekunti.

Erilaiset kyltit, jotka kiinnittävät oikeiden ostajien huomion, ovatkin hyödyllisiä. Itse tulostin koneella yksinkertaiset kokolaput tyyliin “98/104” teipattaviksi oikeaan kohtaan hyllyn reunaa. Sillä helpottaa jo huomattavasti ostajaa. Se, että vaatteet olivat pojan vaatteita, oli mielestäni ihan selvää jo vaatteita katsomalla.

Toiset tykkäävät kirjoittaa isomman kyltin, johon listaavat mitä tuotteita ja kokoja pöydästä löytyy: “Tässä pöydässä: pojalle….” Nekin ovat varmasti oikein hyviä, kunhan pitää mielessä, että ostajalla on kiire. 

Huomasin, että joidenkin kyltit olivat niin täynnä tekstiä, ettei niistä ole ostajalle kovin paljon hyötyä. Kyltin on tarkoitus auttaa havaitsemaan, mitä pöydässä on. Jos kyltin lukee hitaammin kuin silmäilee itse pöytää, ei kyltti palvele tarkoitustaan. Kovin montaa sanaa kylttiin ei siis kannata laittaa.

Pöydän järjesteleminen päivittäin on erittäin tarpeellista, mutta aina se ei onnistu

Kävi niin, että viikonloppuna, eli juuri parhaimpina myyntipäivinä, en voinut käydä pöytää järjestelemässä. Minulla ei ollut lastenvahtia, eikä kirpparille lähtö lapsen kanssa ollut vaihtoehto. Pöydässäni kun oli myynnissä lukuisia leluja, joiden myymisestä kolmevuotias olisi pahoittanut mielensä isosti. 

Lelut olivat kaikki sellaisia, joiden katoamista lapsi ei edes huomaa, mutta jos hän ne näkee, hän aivan varmasti tunnistaa ne omakseen ja alkaa itkeä, että haluaa ne takaisin.

Maanantaina ennätin kirpparille vasta iltapäivän puolella ja näky viikonlopun jälkeen oli surkuhupaisa. Kauppa oli käynyt, mutta oli ilmeistä, että pöytä oli ollut vailla huoltoa. Vaatteet olivat epämääräisissä mytyissä ja hujan hajan. Tämä varmasti rokotti kyllä myyntiä hiukan. 

Oman myyntipöydän äärellä touhuaminen on kiusaannuttavaa

En varmaan ole ainoa ihminen, jolla on tämä tunne. Varmaankin se menee vähän samaan kategoriaan kotihäpeän kanssa. 

On jotenkin vaivaannuttavaa seistä oman pöydän ääressä järjestelemässä myytäviään, kun ostajat parveilevat lähistöllä.

Ajattelen kai, että ostajat katsovat tavaroitani nenäänsä nyrpistäen. Ja hintalappua vilkaistuaan miettivät “tuosta p*skasta noin paljon”. Pöydän ääressä on jotenkin alaston olo.

Ongelma ei ole kirpputorissa vaan huonossa itsetunnossani.

Oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että suurimmaksi osaksi myytäväni ovat oikein hyvässä kunnossa. Tahraiset, reikäiset ja nuhjuiset vaatteet kuskaan suosiolla vaatekierrätykseen. (Toki joku yksittäinen poikkeus voi olla, jos tavaran alkuperäinen hinta on korkea.) Hinnatkin pidin maltillisina: sisävaatteissa pääosin 0,5–2 euroa kappale.

Torista pidän enemmän kuin Facebookista, koska pystyn varsinkin postituksella myydessä pysymään välimatkan päässä ostajasta. Jotkuthan Torissakin ovat naamakuvalla ja koko nimellä, mutta en minä, ehei. 

Lopullinen ostaja toki saa paketin lähettäjätietojen kautta tietää ainakin nimeni, varmaan yhteystiedotkin. Ehkä se ei minua haittaa niin paljon, koska ostaja on jo ilmaissut pitävänsä tuotteesta ja asettamastani hinnasta.

Toisaalta joku toinen taas voi kokea juuri kirpparimyynnin anonyymiksi.

10 päivän vai 7 päivän myyntijakso?

Varasin itse 7 päivän myyntijakson. Ennen pöydän varaamista ihmettelin vain, että: “Hmm… aika random toi 10 päivää, miksiköhän se on vaihtoehtona?” No, jälkikäteen tajusin kyllä.

10 päivässä ehtii järkevästi ensin tuomaan pöytään muutaman päivän ajan myytävää, sitten pitämään niitä myynnissä normaalihinnalla jonkun aikaa ja toteuttamaan vielä tarvittavat alennusmyyntikampanjat hyvissä ajoin ennen myyntijakson loppumista.

Ehdin itse pitää nyt -50 % alea kaksi päivää, mutta tuntui kieltämättä vähän tyhmältä käynnistää ale niin, että osa tavaroista oli ehtinyt olla myynnissä normaalihinnalla vasta vajaat kaksi päivää. 

Kuva: Pexels

Alennusmyynti vilkastutti selkeästi myyntiä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että pöytä olisi tyhjentynyt kokonaan. Jos olisin halunnut todella saada pöydän tyhjäksi, olisi varmasti ollut hyvä pitää alennusta pidempään ja mahdollisesti viimeisenä päivänä vaikka -70 % alea.

Lisäksi 10 päivää mahdollistaa myyntijakson sijoittamisen siten, että se kattaa kaksi viikonloppua. Viikonloput ainakin minun kokemukseni perusteella olivat ihan havaittavasti vilkkaampaa myyntiaikaa, vaikka toki arkenakin tavaraa meni kaupaksi. 

Näin jälkikäteen voin siis enemmänkin ihmetellä, miksi kannattaisi ottaa 7 päivän myyntijakso. Ehkä sen hyvä puoli on edullisemman kokonaishinnan lisäksi se, että kirpparilla käymiseen joutuu sitoutumaan hieman lyhyemmäksi aikaa.

Paljonko sain tuottoa?

Pidin pöytää siis 7 päivää ja myyntituotto oli 242 euroa. Tästä vähennetään pöydän hinta 36 euroa, joten jäljelle jäi 206 euroa. 29 euroa päivässä. Ihan jees.

Pöytäni myyntituotto viikolta oli 242 euroa. Kuva: Pexels.

Olisin ollut pettynyt, jos myynti olisi ollut vaikka 130 euroa. Reilulla parilla sadalla homma tuntui vielä ihan mielekkäältä.

Aikaa meni varmaan joku 15–20 tuntia. Omilla voimavaroillani en tekisi tätä kuuna päivänä kokoaikatyön ohella, kun hoidettavanani on myös pikkulapsiarki lähes yksinhuoltajana. Näin työttömänä tämä ponnistus oli mahdollista toteuttaa.

Kumpi on helpompi: Tori vai kirppari?

Toriin ilmoituksien laatiminen ei ole nopeaa sekään. Otan kuvia paljon ja lisäksi laadin melko tarkan kuvauksen tuotteesta. 

Yritän ottaa kuvat hyvällä säällä, vaikka se vaatiikiin tylsää ajoittamista. Kelmeässä keinovalossa kuvista tulee vain aika kauheita. Myöskään ihan kirkas suora auringonvalo ei ole edullinen.

Lisäksi Torissa myydessä menee aikaa ja vaivaa postittamiseen. Tai vaihtoehtoisesti kotona päivystämiseen. Jotkut noutajat kun eivät suvaitse ilmoittaa tarkkaa kellonaikaa. Ohareita minulle on sattunut aika harvoin.

(ToriDiili on kyllä jouduttanut mukavasti postitse ostavien ostotapahtumaa, kun ostajan kanssa ei tarvitse viestitellä edestakaisin. Alkutotuttelun jälkeen tykkään uudistuksesta.)

Torin puolesta puhuu myös se, että siellä yksittäisen tuotteen hinnan muuttaminen on todella helppoa. Kyllähän kirpputorillakin yksittäisiä hintoja voi muuttaa tekemällä uuden hintalapun, mutta en vain jotenkin jaksanut nähdä sitä vaivaa. Ongelma taisi kyllä olla enemmän siinä, että jästipäisesti tein kaikki hintalaput tietokoneella.

Vaikea sanoa, kummassa kokonaisuutena on isompi vaiva, nettimyynnissä vai kirppiksessä. Tykkään ehkä edelleen Torissa myymisestä enemmän.

Mitä oli vaikea saada kaupaksi?

On ihan mahdottoman turhauttavaa, kun jotain ei meinaa saada myytyä. Joskus on kyse hinnasta. Joskus taas tuote on sellainen, että sopivia ostajia on rajallinen määrä. 

Muun muassa tällaisia tuotteita minun oli tällä kertaa hankala saada kaupaksi:

• naisten vaatteet koossa XS (esimerkiksi vähän käytetty Onlyn nahkatakki meni lopulta keski-ikäiselle miehelle 5 eurolla ihan viime minuuteilla)
  
  
• Feelmaxin oikein siistit yhden käyttämät talvikengät, joissa pari venähtänyttä kuminauhaa täytyisi vaihtaa suutarilla (ei mennyt edes 6 eurolla, ovh. 90 euroa)
  
  
• vuoden vanha lapsen pyöräilykypärä (meni lopulta 2 eurolla). Kypärät olen kyllä itsekin ostanut kaikki uutena, joten ymmärrän...
  
  
• lasten Muumi-kuvioitu päiväpeitto 90-luvulta, siisti (meni lopulta 4 eurolla)
  
  
• taaperon kulunut palapeli (lensi kirpparin jälkeen roskiin ja totesin, että oli virhearvio yrittää edes myydä sitä)
  
  
• vanhemmat lastenkirjat alkaen 50 senttiä (heitin monta roskiin kirpparin jälkeen)
  
  
• siisti rengasliina (kantoliina) ei mennyt edes 5 eurolla

Hankalasti myytävien tavaroiden kanssa tuskaillessa totean: “En enää ikinä osta mitään, prkl, kun siitä on tällainen vaiva.” Ehkä tiedät tunteen?

Ihanteellista olisi vaikuttaa ongelman alkulähteille: vähennä ostamista. Lapsen kanssa myytävää kertyy silti väkisinkin. Kuva: Pexels.

Niitä euron pikkutavaroita, joita Torissa on vaikea saada myytyä, sain kirpparilla menemään tosi hyvin. Niinpä kirpparipöytä varmaan maksoi itsensä takaisin.

Mitä tehdä myymättömille tavaroille?

Alun perin olin ajatellut lahjoittaa myymättä jääneet tuotteet suurilta osin kirpputorille. Kirpputorin sivuilla luki, että etukäteen sopien on mahdollista lahjoittaa myymättömät. 

Valitettavasti se ei onnistunutkaan, sillä he eivät tällä hetkellä ottaneetkaan lahjoituksia vastaan. Onneksi kysyin asiaa ajoissa.

Seuraava suunnitelmani oli viedä myymättömät vaatteet UFF:n keräyslaatikkoon. UFF:n sivujen mukaan sellainen olisi pitänyt olla ihan kirpputorin vieressä. En kuitenkaan löytänyt laatikkoa. Ilmeisesti se oli poistettu. Onneksi selvitin tämänkin ajoissa.

Päädyin siis pussittamaan kaikki myymättömät tuotteet tiiviisti uusiin roskapusseihin ja pakkaamaan ne takaisin vaatekaapin pohjalle. Pussittaminen johtui siitä, että pelkäsin tavaroiden mukana mahdollisesti tulevia tuholaishyönteisiä. 

Pieneksi jääneiden laatikko vaatekaapissa on jälleen täynnä. Äh.

En tiedä onko pussittamisesta hyötyä. Ainakin syyhyn osalta on… (Tosin syyhyn tuleminen kirpputorilta ei ehkä ole kauhean todennäköistä, jos se pääasiassa tarttuu lähikontaktissa eikä niinkään tavaroiden kautta.) En todellakaan ala pesemään kaikkia. Eikä kaikkia edes voi pestä kuumassa.

Olisin toki voinut kiikuttaa vaatteet keskustaan johonkin vaatekeräykseen, mutta minulla ei ollut aikaa eikä jaksamista. Luovutin ja toin tavarat vain suosiolla kotiin. 

Laitan sormet ristiin ja toivon, että kotiamme eivät valtaa lutikat tai muut inhotukset. Ja onhan noissa toki edelleen rahaa kiinni, varmasti useita kymppejä. Jos sitten joskus taas, kun jaksan, alan laatia ilmoituksia Toriin.