Talomme viemäri romahti: elämä ilman juoksevaa vettä ja viemäriä

Neljä päivää sitten meillä alkoi poikkeusolot. Loka-auto oli vieraillut 60-lukulaisen vuokrakerrostalomme pihassa huolestuttavan monta kertaa. Tällä kertaa viemäri oli kuitenkin mennyt niin pahasti tukkoon, että 12 asunnolta talostamme katkaistiin vedet ja viemäreiden käyttö kiellettiin.

Perjantai-iltapäivänä jaettu tiedote pisti mietteliääksi. Työmiehet ovat hyörineet kellarissa keskiviikosta lähtien, mutta he eivät edelleenkään tiedä, miten laajoista vaurioista on kyse. Kuinka kauan elämämme on tätä?

Aivan kuin RS-viruksen jälkimainingeissa, 3-vuotiaan kiihtyvässä uhmassa, työnhakuahdistuksessa ja 30-asteen pakkasissa tehdyissä päiväkotimatkoissa (pyörällä!) ei olisi ollut jo tarpeeksi.

Talon päätyyn tuotiin kaksi lämmitettyä bajamajaa. Kellarikerroksessa meistä nähden talon toisessa päässä on toimiva wc ja lavuaari. Pyykkitupa on myös vielä toistaiseksi käytössä.

Suihkussa pääsemme käymään saunavuorojen ulkopuolella viereisessä talossa. Se ei tietysti ole lystiä, varsinkaan näillä pakkasilla, mutta huimasti parempi kuin ei mitään. 

Mitään varauslistaa suihkuun ei ole. Sinne mennessä saa olla sormet ristissä, että tila olisi vapaana. Ovessa on onneksi salpa, ettei sinne paukkaa naapuri samaan aikaan.

Suurin pelkoni on, että talossa alkaisi levitä norovirus. Se olisi täyttä painajaista näissä olosuhteissa. Leviäisi kulovalkean tavoin, kun koko talo käyttää samaa vessaa. Siellä sitten jonotettaisiin oksennusämpäreiden kanssa ripulit housuissa. 

En oikeasti tiedä miten siinä kannattaisi toimia. Ripuloida kotona toiseen ämpäriin ja oksentaa toiseen. Halleluja. Oikeasti... pelkään tuota ajatusta kuollakseni. Pahoinvoiva olo tulee jo pelkästään ajatellessa.

Vaippaikäisen kanssa putkiremontin keskellä

Olen pidemmän aikaa jo murehtinut vähän sitä, että lapsi edelleen käyttää täysin vaippoja. Tässä tilanteessa se on kuitenkin positiivista. Vaippojen roudaus roskiin on kuitenkin siistimpää kuin pissojen kantaminen ämpärissä kellariin. 

Lapsi on ihan vastikään innostunut olemaan hetkiä ilman vaippaa. Hän repäisee vaipan pois ja juoksentelee kikattaen ympäriinsä. 

Vaipatta oleminen on tosin aina päättynyt siihen, että hän istuu sohvalla ja lirauttaa pissat siihen, kun en ole ollut hoksottimet pystyssä ja pitänyt häntä tauotta silmällä. Sen jälkeen hän kyllä menee pyynnöstä iloisesti potalle istuskelemaan, mistä olen hurjan mielissäni. Hän kun on vihannut koko kapistusta eikä ole kotona suostunut sille lainkaan.

Toki vaipatetun pyllyä joutuu pesemään enemmän kuin vaipattoman. Laitan pesuvatiin huoneenlämpöistä pullovettä ja sitten keitän lisäksi pienen lirauksen vedenkeittimessä, jotta vesi ei olisi liian kylmää. Sillä sitten lutraan vadin päällä pyllyn puhtaaksi entisaikojen tyyliin. Pesuvadin pyyhin desinfiointiaineella (Neo-Amisept) käytön jälkeen, koska sen peseminen on näissä oloissa hankalaa. 

Lapsi tykkää, että pylly pestään liki entiseen malliin. Toinen vaihtoehto olisi tietysti pyyhkiä vain kosteuspyyhkeillä, mutta me tehdään nyt näin lapsen toiveesta. Kakka toki pyyhitään ensin kosteuspyyhkeillä.

Viemäröinnin merkityksen ymmärtää vasta sitten, kun viemäriä ei ole

On todella epämiellyttävää pestä kätensä pesuvadin päällä likavesiroiskeita vältellen. Vesitonkan hana on niin tiukka, että sen avaaminen siististi likaisilla käsillä koskematta on myös huomattavasti vaikeampaa kuin vesihanan avaaminen.

Pesuvati, vatupassi, kuminauhoja, liukuestemattoa ja hanallinen vesiastia. Toimiihan tämä auttavasti, mutta tyhjentää joutuu aika tiukaan. Vadin pitäisi olla syvempi ja hanan olla helppokäyttöisempi.

Kosteuspyyhkeet ja käsidesi onneksi auttavat. Ihan joka kerta ei tarvitse taiteilla hankalan käsienpesun kanssa.

Aamut ovat pulmallisia. Olen päätynyt pissaamaan ämpäriin. En voi jättää lasta yksin ja lähteä kellariin asti pissalle. (Vaikka mies olisikin täällä, hän nukkuu niin sikeästi, ettei herää lapsen ääniin.) 

Pissan sekaisen likavesiämpärin kuskaaminen kellariin on mieltäylentävää touhua. Not. Onneksi meiltä sattui sentään löytymään kotoa kannellinen ämpäri!

Viemäriremontin kesto: tuntematon

Yksi inhottavin asia on se, että mitään ennustetta ei ole annettu tämän poikkeustilan kestosta. Toivoisin todella, että tämä ei kestäisi kuin ensi viikon! 

Viikonlopun työmiehet ovat tietysti vapailla ja hommat jatkuu vasta maanantaina. Edelleenkään ei ole selvinnyt, miten isosta ongelmasta on kyse.

Mies oli kuullut työmiesten sanovan viemäriä tutkiessaan: "Onko tuo kakka vai kivi? Kivi se taitaa olla." Ymmärryksemme on se, että kyseessä ei todellakaan ole ihan tavallinen tukos, vaan viemäriputki, joka kulkee talon alla on romahtanut joltain matkalta. Ilmeisesti toistaiseksi he ovat vain yrittäneet selvittää, miten pitkältä matkalta. Kellarin lattiaa on piikattu auki yhdestä kohtaa, mutta mitään suurempia kaivuutöitä ei ole vielä aloitettu.

Vuokrahyvitys putkiremontin ajalta

Hetken ehdin jo pohtia, minkälaista hyvitystä vuokrasta olisi soveliasta ehdottaa vuokranantajalle. Kyllähän tämä tilanne vaikeuttaa asumista ja aiheuttaa monenlaista epämukavuutta. 

Kylpyhuone on käytännössä täysin käyttökelvoton. Keittiössä voi käyttää mikroa ja jääkaappia. Ruoanlaiton sen sijaan saa unohtaa, sillä en todellakaan lähde pyykkituvan likaiseen lavuaariin tiskaamaan ruoanlaittovälineitäni. (Jotkut naapurit tätäkin tekevät.) Tiskikonetta ei voi käyttää, joten syömme kertakäyttöastioista.

Viimeisessä tiedotteessa onneksi jo ilmoitettiin, että vuokranantaja ottaa hyvityksiin oma-aloitteisesti kantaa kaikkien asuntojen ostalta, kun remontin laajuus on tiedossa.

Kokemuksia ekologisista kertakäyttöastioista

Kertakäyttöastiat ovatkin tätä nykyä aivan erilaisia kuin vuosia sitten, kun viimeksi olen sellaisia ostanut. 3.7.2021 lukien EU:n kertakäyttömuovidirektiivi on kieltänyt muovisten pillien ja kertakäyttöaterimien myynnin. Muovisia aterimia ei siis saa mistään. 

Täysin puiset aterimet maistuvat suussa vahvasti puulta. Vähän samalta kuin puinen lasta, josta nuolaisee kastiketta ennen tiskiin laittoa. Puun maku sekoittuu ruoan maun kanssa epämiellyttävästi. 

Lisäksi puiset lusikat eivät ole kovinkaan syviä. Ne ovat prässättyä viilua, joten valmistusmenetelmä aiheuttaa varmasti rajoitteensa lusikan syvyydelle. 

Sen sijaan hiukan kalliimmat puukuitupohjaiset biokomposiittiaterimet ovat oikein miellyttäviä ja tukevia käyttää. Niinkin tukevia ja paksun oloisia, että tuntuu melkein hassulta heittää niitä roskiin. 

Vaaleanbeiget aterimet ovat biokomposiittia. Oikeassa reunassa täyspuisia kertakäyttölusikoita.

Biokomposiittiaterimet on varmaankin pakko valmistaa paksummiksi kuin muoviset vastaavat, jotta ne kestävät rasitusta. Veitsi tosin halkesi, kun sillä yritti nyrhiä pitsan kovaa reunaa. 

Myöskään muovilla pinnoitettuja kertakäyttölautasia ei saa nykyään myydä. Ostamamme kertakäyttölautaset ovat pinnoitettu savella. Ihmeellistä. :) Lautasia ei pakkauksen mukaan saa laittaa mikroon. Ne eivät kestä yli +90 asteen lämpötilaa. 

Savella pinnoitetut kertakäyttölautaset. Pakkauksen mukaan näitä ei saa laittaa mikroon.

Pohdimme tätä miehen kanssa ja päädyimme siihen, että ehkäpä kielto ei liity niinkään terveysriskeihin vaan siihen, että lautanen alkaa helposti vuotaa läpi, kun mikro kuumentaa ruoan. 

Olemme käyttäneet lautasia mikrossa, koska hankalaa olisi ollut toimia näissä oloissa mitenkään muutenkaan. Kaoliinijauhetta (eli samaa ainetta, jolla lautaset on pinnoitettu) myydän koirille ruoansulatusongelmiin, joten tuskin sen päätyminen ihmisenkään ruokaan on haitallista. 

Lautasten valmistaja taas joutuu tietenkin vastuuseen, jos lautasista irtoaisi jotain haitallista ruokaan mikrossa. Kenties niitä ei ole tutkittu riittävästi. Olisi nimittäin muussa tapauksessa ollut täyskiellon sijaan käyttäjäystävällisempää kirjoittaa pakkaukseen: "Ei suositella mikrossa kuumentamista, koska tuote alkaa vuotaa."

Hiljaiseloa ja tyyneysharjoituksia

Jos jotain positiivista yritän tästä viemäritukoksesta löytää, niin saanpahan hyvällä omalla tunnolla olla tiskaamatta ja kokkaamatta. Lakanoitakaan ei kannata vaihtaa tai lattioita pestä. 

Kunhan arki rullaa ja välttämättömin saadaan tehtyä. Elellään hissukseen ja toivotaan, että viikon päästä viemäri jo olisi käytössä. En tiedä onko se aivan liian toiveikas ajatus. Minulla kun ei ole mistään vastaavasta aikaisempaa kokemusta.

Tässä vedettä ja viemärittä eläessä on tavallaan onni, että olen edelleen työttömänä. Eipähän tarvitse stressata rasvaisesta tukasta ja optimoida suihkussa käymisiä niin tarkkaan. Varsinkin kun näin talviaikaan voi pitää pipoa päässä kaikkialla muualla. Toisaalta työpaikalla saattaisi edes työpäivän ajaksi unohtaa tämän tilanteen.

Monesti tuntuu siltä kuin olisi mökillä omassa kodissaan. Tosin mökilläkin on yleensä viemäri ja tarvittaessa mökillä voi mennä pihalle vaikkapa pesemään hampaansa. Kerrostalossa ja talvella sellainen ei onnistu. Olenkin ratkaissu klimppiällötyksen sillä, että syljemme hammaspesulimat roskiin ja ainoastaan suun huuhteluvesi saa mennä likavesiastiaan.

Vielä pari viikkoa sitten ajattelin: "Pitäishän sitä itsekin varmaan varautua poikkeustilanteisiin ja tilata ruokatilauksen mukana vaikka lähdevesitonkkia." Noh... en silti pitänyt asian kanssa minkäänlaista kiirettä ja elämä päätti antaa pienen näpäytyksen.

Onneksi saatiin kuitenkin vettä kaupasta ja kellarissa on toimiva vesipiste edelleen. Ja noita ämpäreitä ja vateja likavedelle löytyi. Hanallinen vesisäiliö ostettiin ja se on kyllä ihan hyvä käsien pesuun, vaikkei täydellinen sekään.

Käsidesiä ja kosteuspyyhkeitäkin suosittelisin kaikille kotivaraan ostamaan. 

Väliaikaista epämukavuuttahan tämä vain. Toisin kuin tämän artikkelin otsikossa väitin, juoksevaa puhdasta vettä ja viemäri on, vessanpönttökin. Ne ovat vain hieman kauempana kuin normaalisti ja jaamme ne naapureiden kanssa. 

Samaan aikaan miljardit ihmiset maailmassa elävät ilman viemäriä ja puhdasta vettä jatkuvasti. (Puhumattakaan muista puutteista.) "Joka päivä noin 800 alle viisivuotiasta lasta kuolee likaisen veden ja huonon hygienian aiheuttamiin sairauksiin kuten ripuliin. Käsienpesu saippualla olisi tehokas tapa ehkäistä tauteja, mutta kolmella miljardilla ihmisellä ei ole kotonaan tähän mahdollisuutta. Samaan aikaan yli 670 miljoonaa ihmistä joutuu tekemään tarpeensa taivasalla." (Unicef 2019.)

Joka kolmas ihminen elää ilman puhdasta vettä. Yli puolella maailman väestöstä ei ole kunnollista vessaa ja viemäröintiä. Kuva: Pixabay.

En olisi kyllä ennen tätä kokemusta varmasti tajunnut kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaan: kiitos toimivasta viemäristä. Viemärin puute ja siitä johtuva likavesisankojen kanssa puljaaminen on ällöttävää ja työlästä, mutta ennen kaikkea se lisää sairastumisriskiä. 

Tuntuu varmaan aika uskomattoman hyvältä, kun tämän koettelemuksen jälkeen saadaan taas kodissamme vetää vessanpönttö ja pestä kädet normaalisti. Kyllähän sen kaikki tietävät, että puhdas vesi ja viemäröinti ei ole itsestäänselvyyksiä. Kummasti asia vain tulee todemmaksi, kun ne ensin menettää.

Nyt täytyy kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaan: kiitos, että kellarin vessa ja pyykkitupa ovat vielä toistaiseksi käytössä.