Uupunut Äiti

Kesätyöni päätyttyä halusin kokeilla pitää kirpputoripöytää. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta, joten homma ei ollut ihan tuoreessa muistissa. Tämän tekstin avulla voit välttää tekemästä samoja virheitä kuin minä. Tässä tiivistettynä 9 vinkkiäni tuottoisaan ja fiksuun kirpparimyyntiin: varaa pöytä useita kuukausia ennen ota myyntijaksoksi 10 päivää lahjoita tai kierrätä “kaikki” nuhjuinen, reikäinen tai tahrainen testaa hinnoittelujärjestelmän toiminta ensin ja kirjoita hintalaput tarvittaessa suosiolla käsin, se saattaa olla nopeampaa ja helpompaa hinnoittele törkeän matalasti erityisesti ne, joita et varmasti halua tuoda takaisin kotiin silitä vaatteet ja teippaa hintalaput auta ostajaa kyltein, mutta pidä ne lyhyinä käynnistä alennuskampanja ajoissa, esimerkiksi 3 päivää ennen myyntijakson loppua myy netissä kaikki sellainen, jonka myyminen pilkkahinnalla kirpparin myyntijakson loppualennuksessa ärsyttää Kuva: Pixabay Olen pitkään suosinut netissä myymistä...

Kotonani ajelehtii roskaa ja turhaa tavaraa. Yök!  Roskalla en tarkoita käytettyjä nenäliinoja ja tyhjiä ruokapakkauksia. Tarkoitan vanhentuneita meikkejä, kuluneita vaatteita, rikkinäisiä leluja, käyttöohjeita laitteisiin, joita ei ole enää olemassakaan ja niin edelleen.  Tavaraa, joka oikeasti on nykyisin roskaa, mutta emme ole sitä sellaiseksi jaksaneet tunnistaa.  Tavaraa, jonka olemassaolosta emme ole enää edes tietoisia. Minimalistina haluaisin, että kodissani olisi aina vain ne tavarat ja vaatteet, joita käytetään. Tällä hetkellä tilanne meillä ei ole ihan tämä. (Onko koskaan kenelläkään?) Tavaroiden vähentäminen antaa minulle mielen keveyttä ja onnellisuutta. Ja päinvastoin: tavaroiden lisääntyminen aiheuttaa painavaa ahdistusta. Muuttamattomuus Olemme asuneet tässä asunnossa kaksi vuotta. Se on minulle kohtuullisen pitkä aika samassa asunnossa.  Tykkään muuttamisesta. Minulla on ollut outo tapa muuttaa paikkakunnilta toisille sen sijaan, että harrastaisin ma...

Kahdeksan kuukauden työttömyyden jälkeen sain kuin sainkin kesäksi töitä. Lähden palvelutaloon, tuttavallisemmin vanhainkotiin, laitoshuoltajan kesälomasijaiseksi vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi.  Elämäni ensimmäinen siivoustyö, ellen laske mukaan joskus nuorena tehtyä 4H:n toimiston ja seurakunnan nuorisotilan siivousta. Jännittää ja kutkuttaa hyvällä tavalla. Kerrankin en ole ahdistunut! Onko tämä merkki siitä, että tuleva työ on enemmän minua? Alanvaihto pienipalkkaiseen siivoojan työhön saattaa kuulostaa idiotismilta. Olen silti innoissani. Kuva: Unsplash. Tämä uusi työ tietää roimaa palkanalennusta verrattuna vanhaan toimistotyöhöni.  Palkkani tulee olemaan 2256 e. Nettona minulle noin 1800 euroa. Toisaalta työnkuvaan nähden koen, että tuo laitoshuoltajan palkka on ihan ok. Siivoojan palkaksihan se on suorastaan erinomainen ja parhaimmistoa tällä paikkakunnalla. Työaika on ihan mukava , arkisin kello 7:00–14:39. Päivätyön löytäminen oli minulle ihan ykkösasia 3-vuotiaani...

“Siitä tulee ihan painajaista!” oli lähinnä ajatukseni aina, kun ajattelin yöimetyksen lopettamista. Vahvatahtoinen tisumaakari ei noin vain taipuisi. Lopettaminen tulisi tarkoittamaan pahimmillaan tuntien yöllistä huutoa , ajattelin. Yöimetyksen lopetus oli toki pyörinyt mielessäni, noh, varmaan siitä lähtien, kun lapsi täytti vuoden. Enemmän vakavissaan olin asiaa ajatellut sen jälkeen, kun lapsi täytti 2 vuotta.  Yöimetyksen lopetus taaperon kanssa tuntui pitkään mahdottomalta ajatukselta. Kuva: Pexels. Vaikka WHO suosittaakin lapsen imetyksestä saamien terveyshyötyjen vuoksi kaikkialla maailmassa jatkamaan imetystä vähintään kahden vuoden ikään saakka , moni ei imetä lastaan päivisinkään kaksivuotiaaksi saakka, saati yöimetä.  Tiesin olevani tilastollinen poikkeus, kummajainen. Välillä asia ahdisti, mutta osasin usein olla välittämättä. Tiesin toisaalta, etten ole ainoa. Netin vertaistuen kautta tiesin, että meitä pitkään imettäviä on muitakin, vaikka me emme katukuvassa ...