Uupunut Äiti

Kahdeksan kuukauden työttömyyden jälkeen sain kuin sainkin kesäksi töitä. Lähden palvelutaloon, tuttavallisemmin vanhainkotiin, laitoshuoltajan kesälomasijaiseksi vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi.  Elämäni ensimmäinen siivoustyö, ellen laske mukaan joskus nuorena tehtyä 4H:n toimiston ja seurakunnan nuorisotilan siivousta. Jännittää ja kutkuttaa hyvällä tavalla. Kerrankin en ole ahdistunut! Onko tämä merkki siitä, että tuleva työ on enemmän minua? Alanvaihto pienipalkkaiseen siivoojan työhön saattaa kuulostaa idiotismilta. Olen silti innoissani. Kuva: Unsplash. Tämä uusi työ tietää roimaa palkanalennusta verrattuna vanhaan toimistotyöhöni.  Palkkani tulee olemaan 2256 e. Nettona minulle noin 1800 euroa. Toisaalta työnkuvaan nähden koen, että tuo laitoshuoltajan palkka on ihan ok. Siivoojan palkaksihan se on suorastaan erinomainen ja parhaimmistoa tällä paikkakunnalla. Työaika on ihan mukava , arkisin kello 7:00–14:39. Päivätyön löytäminen oli minulle ihan ykkösasia 3-vuotiaani...

“Siitä tulee ihan painajaista!” oli lähinnä ajatukseni aina, kun ajattelin yöimetyksen lopettamista. Vahvatahtoinen tisumaakari ei noin vain taipuisi. Lopettaminen tulisi tarkoittamaan pahimmillaan tuntien yöllistä huutoa , ajattelin. Yöimetyksen lopetus oli toki pyörinyt mielessäni, noh, varmaan siitä lähtien, kun lapsi täytti vuoden. Enemmän vakavissaan olin asiaa ajatellut sen jälkeen, kun lapsi täytti 2 vuotta.  Yöimetyksen lopetus taaperon kanssa tuntui pitkään mahdottomalta ajatukselta. Kuva: Pexels. Vaikka WHO suosittaakin lapsen imetyksestä saamien terveyshyötyjen vuoksi kaikkialla maailmassa jatkamaan imetystä vähintään kahden vuoden ikään saakka , moni ei imetä lastaan päivisinkään kaksivuotiaaksi saakka, saati yöimetä.  Tiesin olevani tilastollinen poikkeus, kummajainen. Välillä asia ahdisti, mutta osasin usein olla välittämättä. Tiesin toisaalta, etten ole ainoa. Netin vertaistuen kautta tiesin, että meitä pitkään imettäviä on muitakin, vaikka me emme katukuvassa ...

Naputtelin kiireessä työhakemuksen terveydenhoitajan töihin opiskeluterveydenhuoltoon . Sain sen viime minuuteilla puristettua kasaan ennen kuin piti lähteä hakemaan lasta päiväkodista. Työnsin pyörää varastosta ulos, kun puhelin soi. Ajattelin, että tämä on kyllä ennätysnopeaa reagointia hakemukseen. Soittaja olikin työpaikasta, jonka luulin jo menneen sivu suun. Haku tekstiilihuoltajaksi oli päättynyt jo kuukausi sitten. Jostain syystä heillä oli kestänyt näin kauan valita haastateltavat. Muutaman sekunnin olin häkeltynyt, koska olen viime päivät pyöritellyt paljon ajatuksia hoitoalan töistä . Sitten mieleeni muistuivat tuon tekstiilityöntekijän paikan hyvät puolet ja aloin innostua ajatuksesta. Ihmettelen suorastaan, että pääsin haastatteluun. Noh, kodinhuoltajan tutkintoni toki sivuaa aihetta. Lisäksi olen noin 15 vuotta sitten työskennellyt opintojen ohessa vastaavan kaltaisissa tehtävissä työvaatepesulassa . En silti haluaisi innostua liiaksi. Työnhaku on aikamoista vuoristora...

Olen päässyt haastatteluihin yllättävänkin usein viime aikoina, ehkä copywriting-taitojeni vuoksi (?), mutta en ole onnistunut haastatteluissa vakuuttamaan työnantajia tai olemaan “se täydellinen hakija”. Kävin hiljattain kahdessa puhtausalan haastattelussa.  Toinen haastattelu meni heikosti siksi, etten ollut itsekään vakuuttunut täysin siitä, että haluan kyseisen työn. Niinpä menin haastatteluun huonosti valmistautuneena ja sekavin ajatuksin.  En usko tulevani valituksi. Rekrytoija epäili sitoutuneisuuttani kyseiseen työhön, joten hän näki tilanteeni hyvin selvästi. Enpä sitä kyllä yrittänyt juuri peitelläkään. Olen onneton valehtelija.  Työhakemuksiani pidän ihan onnistuneina. Kirjoittaessa olen elementissäni.Haastattelut sen sijaan ovat menneet vähän penkin alle monesti. Kuva: Pexels. Ja no, eihän haastattelussa valehdella pidäkään. Mutta ei ihan kaikkea kannata jakaa.  En ollut kunnolla valmistautunut ja höpöttelin vaan menemään. Eli kerroin ihan liikaa enkä m...