En ole vieläkään taipunut sähköpyörään – päiväkotimatkat mummopyörällä

13:58. 13 astetta pakkasta. Vedän kypärämyssyn päähän. Ja pyöräilykypärän, tietenkin. Mummilta 2013 saadut liian isot nahkakintaat. Vuori lytyssä. En ole raaskinut ostaa uusia. Näillä pakkasilla ne vielä menee ilman alustumppuja.Aina voisi lähteä pari minuuttia aikaisemmin. Ai niin, roskis pitäisi viedä samalla haisemasta. Kerrostalossa 3-vuotiaan kanssa roskien vieminen on huomattavasti työläämpää kuin yksin. Juoksen rappuset alas ja mietin yksinhuoltajia, joilla on koira ja pieni lapsi. Miten lenkittämisestä ja lapsen jatkuvasta pukemisesta ja riisumisesta selviää? Ihana iltapäivän auringonpaiste. Vastaan tulee teinityttö pitkät hiukset hulmuten. Aina kun näen niitä, mietin, miltä itse näytän heidän silmissään. Keski-ikäiseltä akalta , joka on lakannut välittämästä. Siinä on totuuden siemen. Olen iässä, jossa ei enää tarvitse muistaa ikäänsä. 34, 35, 36. Jotain sinne päin. Vaikka nuoruus on ainutkertaista, ihanaa ja kutkuttavaa, nyt olen totuudellisempi ja vapaampi. Vanhenemine...