Uupunut Äiti

Irtisanouduin reilu vuosi sitten vakituisesta työstäni vakuutusalalla. En vain enää halunnut. Työ oli paljon sitä, mitä halusin, mutta ei silti tarpeeksi. En voinut allekirjoittaa sydämelläni monia asioita. Työn aiheuttamat sisäiset ristiriidat ja vihaiset asiakkaat söivät motivaatiotani.  Olen hukassa ammatillisesti. Kuva: Unsplash Olin onneni kukkuloilla, kun sain tuon työn vuonna 2016. Pääsin pois hoitotyöstä.  Luulin, että olin löytänyt vihdoin paikkani. Oli kipeää jälleen huomata, etten sittenkään sopinut työhön, josta oli haaveillut pitkään. Nyt istun kotona. Päädyin tähän kuuntelemalla sisintäni. Kunnioitin sitä, että voin pahoin enkä halunnut palata työhöni. Päästin irti. Ja nyt en enää oikein tiedä, miten jatkaa.  Välillä ajattelen, että olin aivan idiootti, kun irtisanouduin vakituisesta työstä pienen lapsen äitinä. Tehty mikä tehty.  Ehkä olisin voinut hakeutua sairauslomalle ja miettiä vielä rauhassa suhdettani entiseen työhöni? En voi tietää, olisiko se muuttanut mitään.

Menin Lidliin toissamaanantaina klo 10:40 tietämillä ja olin pettynyt. Hukka-ale-hyllyä ei näkynyt kassojen pakkausalueella. “Höh, eikö niitä ole tänään”, mietin. Tein pienet ruokaostokset ja silmäilin käyttötavaroita mahdollisten tarjousten varalta. Kierrokseni jälkeen kello 11 takahuoneen rullaovi nousi kuin tilauksesta. Eteeni ilmestyi Hukka-ale-hyllyä työntävä myyjä. Hiippailin riemuissani hänen takanaan ostoskorini kanssa ja mietin, että voisinhan minä pysäyttää hänet. Mutta olin liian suomalainen.  Kävelin kassajonoon ja katsoin, miten pyhä hylly lipui paikalleen kassojen taakse. Edessäni oli mukavasti perheenisä isoine ostoksineen. Loppusumma yli sata euroa.  Ehdin siis oikein hyvin latoa ostoskorini sisällön hihnalle ja kipaista epämääräisesti ja aavistuksen kiusaantuneena kassan läpi valitsemaan hävikkikassin.  Lidlin Hukka-ale-kassi maksaa 2 euroa. Paljonko sen ostaja säästää? Edellisellä kerralla, kun ostin kassin, ojensin kahden euron kolikon asiakkaiden välissä myyjälle. N